1. Insinöörien maa ilman naisia?
Eurostatin tuore kartta naisinsinöörien osuudesta on hämmentävä. Samaan aikaan kun Baltian maat ja muut Pohjoismaat etenevät kohti luonnollista tasapainoa työmarkkinoilla, Suomi loistaa poikkeuksena. Tämä ei ole pelkkä tasa-arvokysymys, vaan kysymys inhimillisen pääoman tehokkaasta käytöstä. Miksi naapurimme onnistuvat siinä, missä meidän jäykkä järjestelmämme tuntuu junnaavan paikallaan? Onko kyse koulutusjärjestelmän kyvyttömyydestä uudistua vai syvemmästä kulttuurisesta jähmettyneisyydestä?
2. Työttömyys ja talouden ankkurit
Kun tarkastellaan työttömyysasteita – erityisesti sukupuolittain – Suomi erottuu negatiivisesti edukseen suhteessa Baltiaan. Viron dynaamiset työmarkkinat ja matala kynnys työllistää ovat johtaneet tilanteeseen, jota meillä katsotaan kadehtien, mutta jota ei uskalleta kopioida. Meillä valtio-ohjattu ja ammattiyhdistysliikkeen dominoima malli pitää huolen siitä, että rakenteellinen työttömyys pysyy korkeana, vaikka tarve tekijöille olisi huutava.
3. Velkaantuminen: Tie Roomaan, ei Tallinnaan
Kaikkein hälyttävin on kuitenkin velkaantumiskehitys. Kun vertaamme Suomea muihin Pohjoismaihin ja erityisesti säästäväisiin Baltian maihin, olemme lähempänä Välimeren maita kuin niitä maita, joiden kanssa haluamme kilpailla. Valtiovarainministeriön viestit välttämättömistä leikkauksista (viitaten HS:n Kuukausiliitteen artikkeliin valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän kanssa) eivät ole pelkkää "pelottelua", vaan välttämätön vastaus todellisuuteen.Tätä realismia ei juuri nähdä vanhassa mediassa, siinä kuin usein yrittää pehmentää asioita ideologisella kerronnalla, jolla veronkorotuksia puolustetaan.
Analyysi: Matriisi ja mittarit
Jos soveltaisimme klassista nelikenttää, jossa akseleina ovat taloudellinen vapaus ja valtion koko, Suomi on vaarallisesti liikkumassa kohti sektoria, jossa suuri valtio tukahduttaa vapauden, mutta ei kykene tuottamaan luvattua hyvinvointia.
Mitä mitataan, sitä johdetaan: Olemme mitanneet "hyvinvointivaltion säilyttämistä", kun meidän olisi pitänyt mitata "kilpailukyvyn kasvua". Tuloksena on järjestelmä, joka on muuttunut itseään palvelevaksi koneistoksi.
Systeemitason virhe: Emme voi ratkaista ongelmia samalla logiikalla, jolla ne on luotu. EU-byrokratian ja kansallisen sääntelyn purkaminen – "one in, ten out" – on välttämättömyys, ei vaihtoehto.
Johtopäätös
Suomen on lakattava vertaamasta itseään menneisyyden loistoon ja katsottava etelään. Viron ja Baltian nousu ei ole sattumaa, vaan seurausta selkeistä valinnoista: vähemmän sääntelyä, dynaamisemmat työmarkkinat ja vastuu yksilöllä.
On aika myöntää, että pohjoismainen malli tarvitsee rajun liberalisoinnin, jotta emme jää Euroopan museoksi. Meidän on palattava perusasioihin: työhön, yrittäjyyteen ja vastuulliseen taloudenpitoon. Ilman näitä, olemme vain saari, joka etääntyy muusta maailmasta velkalaivalla.