Kun Yhdysvallat valmistautuu juhlimaan 250-vuotista itsenäisyyttään, maailma seuraa hämmentyneenä presidentti Trumpin uusia toimeenpanomääräyksiä. Helmikuun 20. päivänä annettu ilmoitus 15 prosentin globaalista tuontitullista, joka astuu voimaan tiistaina 24. helmikuuta 2026, ei ole pelkkää "Trumpismia". Se merkitsee paluuta Yhdysvaltain perustuslailliseen juurensa. Suomessa, jossa olemme tottuneet pitämään sääntöpohjaista vapaakauppaa lähes pyhänä totuutena, on nyt aika herätä historialliseen realismiin.
Historiallinen konteksti: Tullit itsenäisyyden polttoaineena
Yhdysvaltojen synty ei ollut pelkkä filosofinen keskustelu vapaudesta, vaan kapina merkantilistista talousjärjestelmää vastaan. 1760-luvulla Britannian imperiumi pyrki kattamaan seitsenvuotisen sodan velat asettamalla siirtokunnille useita tulleja ja veroja – kuten Sugar Actin, Stamp Actin ja erityisesti vuoden 1767 Townshend Actsin, joka verotti lasia, lyijyä, paperia ja teetä.
"No taxation without representation" ei ollut pelkkä iskulause, vaan vaatimus taloudellisesta itsehallinnosta. Kun amerikkalaiset laativat perustuslakinsa, he eivät kieltäneet tulleja. Päinvastoin, perustuslain ensimmäisen artiklan kahdeksas pykälä antaa kongressille nimenomaisen oikeuden asettaa tulleja ("Duties, Imposts and Excises"). Ennen tuloveron käyttöönottoa vuonna 1913 tullit olivat liittovaltion tärkein tulonlähde. Trumpin nykyinen politiikka jatkaa suoraan Alexander Hamiltonin näkemystä valtiosta, joka rahoittaa toimintansa kulutuksen verotuksella, ei työn verotuksella, vaikka Trump onkin ylittänyt valtaansa, kuten USA:n korkein oikeus on perustellusti todennut.
Suomi ja Yhdysvallat: Strateginen symbioosi uuden tullimuurin varjossa
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen kauppa on parhaillaan merkittävässä muutostilassa. Tässä on kolme ajankohtaista esimerkkiä, jotka osoittavat, ettei pelkkä "hyvä pikkuveli" -suhde riitä, kun Washington asettaa kansallisen edun etusijalle:
F-35 ja puolustusyhteistyö: Suomen miljardihankinnat USA:sta tekevät meistä tärkeän asiakkaan, mutta Trumpin "America First" -ajattelussa tämä on transaktio. Meidän on pystyttävä osoittamaan, että Suomi on turvallisuuden tuottaja, ei vain kuluttaja. Tullihelpotukset on ansaittava strategisella arvolla.
Jäänmurtajakaupat: Yhdysvaltojen päätös ostaa suomalaista arktista osaamista on historiallinen. Se osoittaa, että kun tarve on kriittinen (arktiset vedet, Kiinan haastaminen), tullimuurit halkeilevat. Tämä on se rako, jossa Suomen kaltaisen suhteellisen korkean teknologian maan on operoitava.
Ouran pako Atlantin taakse: Älysormusyhtiö Ouran muutto Suomesta Yhdysvaltoihin on tuskallinen muistutus realiteeteista. Taustalla tuskin on vain viimeaikaiset tullimuurit, mitkä pakottavat yritykset siirtämään tuotantonsa ja pääkonttorinsa tullien sisäpuolelle. Uskon että kysymys on pääomista ja siitä että Eurooppa jatkaa ylisääntelyä ja Suomi korkeaa verotusta. Oura valitettavasti tuskin jää viimeiseksi paetessaan vapaamman yrittäjyyden perässä.
Meidän on ymmärrettävä, että Trumpin määräykset perustuvat vahvaan historialliseen perinteeseen amerikkalaisen työn suojelemiseksi eivätkä ole pelkästään yhden presidentin lyhytnäköisiä päätöksiä. Suomen on toimittava pragmaattisesti. Emme voi muuttaa Washingtonin politiikkaa, mutta voimme parantaa omaa kilpailukykymme. On aika pohtia, miksi suomalainen innovaatio menestyy paremmin Yhdysvalloissa kuin EU:ssa, vaikka Euroopassa on teoriassa enemmän asiakkaita. Syynä on todennäköisesti monimutkainen sääntely ja pääoman puute.